Käännösalalla on väitelty viime aikoina taas kerran kääntämisen hinnasta. YLE tituleerasi asiantuntijaksi sivutoimista kääntäjää, jonka polkumyynti sai osakseen ryöpytystä alan keskustelufoorumeilla. Turussa huhtikuussa kokoontunut Kääntämisen ja tulkkauksen symposiumi (KäTu) taas pohti eri näkökulmista, mikä on kääntämisen hinta ja kuka siitä loppujen lopuksi maksaa.
Kuulen usein, että asiantuntijatyöstä kuuluu maksaa asiantuntijan palkka tai palkkio, onhan takana monen vuoden yliopistokoulutus. Niin paljon kuin koulutusta arvostankin, argumentti on minusta melko ponneton. Todellisuudessa loppuasiakasta tai kääntäjiä rekrytoivaa kielipalveluyritystä kiinnostaa muodollista todistusta enemmän se, mitä hinnalla oikein saa. Hinta perustuu arvoon, jonka tuottamiseen käännösalalla koulutus ja kokemus toki luovat hyvän pohjan. Asiantuntijan todellinen arvo piilee loppujen lopuksi siinä, miten hyvin hän osaa asiansa ja onko kyseiselle asialle kysyntää.
Kääntäjän osaaminen typistetään helposti työn jälkeen eli tuotetun käännöksen laatuun. Käännöspalveluissa laatu tarkoittaa kuitenkin montaa muutakin asiaa. Itse käännöksen laadun lisäksi punnitaan esimerkiksi kieliteknologinen osaaminen, aikatauluissa pysyminen, joustavuus, asiakaspalvelu, yhteistyökyky ja varsinkin uuden tietosuoja-asetuksen myötä myös kyky suojata luottamukselliset tiedot asiakkaan ja asetuksen edellyttämällä tavalla. Huolimattomuusvirheitä vilisevällä käännöksellä on yhtä vähän arvoa kuin loppuun asti viilatulla versiolla, joka tulee asiakkaalle auttamatta liian myöhässä.
Käännöksen laatu itsessään ei ole erottava tekijä, vaan perusvaatimus. Kääntyessään ammattilaisen puoleen asiakas odottaa saavansa laadukkaan käännöksen, siitä ei pidä maksaa lisähintaa. Tämä on verrattavissa esimerkiksi asianajotoimintaan: Odotamme lainmukaisia sopimuksia, mutta emme maksa erikseen siitä, että juristi tuntee lain sisällön.
Hintakeskustelussa ei pitäisi myöskään takertua liikaa yksittäisiin hinnoitteluperusteisiin tai sanahintoihin. Sentti sinne tai tänne ei kerro mitään siitä, kuinka laadukas palvelu on tai kuinka kannattavaa itse käännöstoiminta on. Hyvää kokonaislaatua tarjoavien yksittäisten kääntäjien tai kielipalveluyritysten tuskin tarvitse olla huolissaan siitä, riittääkö asianmukaisesti maksettuja töitä. Jos joku on eri mieltä ja syyttää edelleen asiakasta, alustataloutta tai isoja toimijoita liian matalista hinnoista, kannattaa miettiä, voisiko oman toiminnan arvoa lisätä korkeamman hinnan perustelemiseksi.
Markkinoilla hinnan määräävät kysyntä ja tarjonta. Kysyntä on räjähtänyt globalisaation myötä, mutta niin on tarjontakin digitalisaation ja matalan alalletulokynnyksen siivittämänä. Kilpailu on kovaa, mikä painaa hintoja alas. Pelkkä koulutus, asiantuntijastatus tai laatu eivät välttämättä riitä nostamaan palvelun arvoa, jotta siitä saisi korkeamman hinnan. Ylihinnoittelu ei ole järkevää eikä alihinnoittelu kannattavaa, kenenkään kannalta.
Paras tapa lisätä markkina-arvoa lienee erikoistuminen. Oma supervoima voi löytyä vaikkapa tietyn aihealueen tai harvinaisemman kielen käännöksistä tai näppäryydestä tietyn käännöstyökalun käytössä. Yhtä lailla voi erikoistua saatavuuteen, joustavuuteen tai luotettavuuteen. Kysyntää olisi myös uusien kielipalveluiden, kuten konekäännösten jälkieditoinnin tai SEO-kääntämisen varhaisille taitureille. Lista on loputon. Kaikkea ei tarvitse osata eikä kaikkea tarjota, mutta siinä, mitä tarjoaa, pitää olla ammattilaisena todella hyvä.
Alana meillä on myös paljon tehtävää. Loppuasiakkaiden hyvä kielitaito ja silkka tietämättömyys nykyaikaisista kielipalveluratkaisuista ovat omiaan laskemaan ammattilaisten palvelun arvoa loppuasiakkaitten silmissä. Yksi SKYn tärkeimpiä tehtäviä onkin kielipalvelujen tunnettuuden lisääminen. Jos haluamme, että kielipalveluiden koko arvoketjussa ansaitaan paremmin, on meidän kyettävä lisäämään arvoa ketjun kaikissa osissa ja myös viestimään ja perustelemaan arvon lisäys asiakkaalle.